Luottamusmies Veikko Feodoroffin juhlapuhe kolttasaamelaisten asuttamisen 75-vuotisjuhlassa
Kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff piti Nellimissä sunnuntaina 25.8.2024 järjestetyssä kolttasaamelaisten asuttamisen 75-vuotisjuhlassa juhlapuheen, jossa nosti esiin mm. alkamassa olevat Näätämöjoen kalastussopimuksen ja -säännön uudistamisneuvottelut sekä Kolttien kyläkokouksen hallinnon toiminnan turvaamisen.
Tervetuloa Nellimiin viettämään kolttasaamelaisten asuttamisen 75-vuotisjuhlaa. Pääjuhlaa vietetään ensimmäistä kertaa täällä Nellimissä. Kolttasaamelaisten asuttamisen juhlaa vietettiin ensimmäistä kertaa elokuussa 1979, kun uudelleenasuttamisesta oli kulunut kolmekymmentä vuotta. Sen jälkeen juhlaa on vietetty kymmenen vuoden välein ja tänä vuonna vietämme asuttamisen juhlaa ensimmäistä kertaa viisi vuotta edellisen juhlan jälkeen.
Sevettijärvellä järjestetyssä 70-vuotisjuhlassa esitettiin toiveita siitä, että tällaisia kolttasaamelaisten yhteisiä juhlia voisi järjestää useamminkin. Etenkin ikääntyneempi sukupolvi toivoi pääsevänsä tapaamaan toisiaan juhlissa vielä voimien riittäessä ja näkevänsä miten kulttuurimme voi. Niinpä päätimme järjestää 75-vuotisjuhlat hieman pienemmässä mittakaavassa ja tällä kertaa Nellimissä, jotta päästään tuomaan esille myös koltta-alueen eteläosaa. On tärkeää kolttasaamelaisten asuttamisen historiaan liittyen nostaa esille Paatsjoen ja Petsamon siidojen asukkaiden uudelleenasuttaminen Nellimin ja Keväjärven alueille sekä tämän alueen kolttakulttuurin nykytilaa.
Kolttasaamelaisten perinteinen asuinalue jakautui valtioiden rajojen vetojen seurauksena kolmen eri valtion alueille ja seitsemässä eri siidassa asuneet kolttasaamelaiset joutuivat erilleen toisistaan. Toisen maailmansodan jälkeen Petsamon alueelta evakuoidut kolttasaamelaiset asutettiin Inarin kunnan alueelle Keväjärven, Nellimin ja Sevettijärven kyliin. Nellimin ja Keväjärven alueelle asutettiin kolttasaamelaisia pääosin Paatsjoen ja Petsamon siidoista. Näiden siidojen asukkaat olivat jo vuosikymmenten ajan olleet pakotettuja muuttamaan vuotuiskiertoon perustuvaa elämäntapaansa. Alueelle oli syntynyt maanomistusta ja kilpailevia maankäyttömuotoja, kuten teollisuutta ja matkailua. Jäämeren vuonojen sekä Petsamo- ja Paatsjokien lohenpyynti oli yksi siidojen pääelinkeinoista.
Suomen valtio möi Paatsjoen siidan kolttasaamelaisten lohenkalastusoikeudet Norjalle 1920-luvulla ja perusti näillä varoilla lohikorvausrahaston, joka keskuudessamme on tunnettu kolttien kultakruunurahastona. Filosofian tohtori Sonja Tanhua on vuonna 2019 julkaistussa artikkelissaan kertonut tapahtumien kulusta. Paatsjoen kolttasaamelaiset olivat päättäneet kyläkokouksessaan vaatia siidan maa- ja vesioikeuksien vahvistamista niin, että se vastaisi alueen muiden asukkaiden maanomistusta. Sittemmin kyläkokous kuitenkin jostain tuntemattomasta syystä päätyi myöntyä oikeuksien myyntiin ja lopulta sotien jälkeen rahastossa jäljellä olleet varat tilitettiin Paatsjoen siidan asukkaiden jälkeläisille.
Paatsjoen kultakruunurahaston määrä oli 12 000 Norjan kultakruunua eli 125 000 tuolloista Suomen markkaa, noin 40 000 euroa, eli hyvin mitätön summa kalastusoikeuksien myynnille. Merikalastus oli Paatsjoen ja Petsamon siidojen koltille hyvin merkittävä elinkeino, joten voimme ymmärtää miten suuresta menetyksestä oli kyse. Rahalla ei voi korvata menetettyä kulttuurista elinkeinoa ja elämäntapaa.
Kolttasaamelaisilla on vapaa kalastusoikeus koltta-alueen valtion vesissä, mutta kalastuksen hallinnossa ei lainkaan päätösvaltaa. Tähän seikkaan tulisi saada parannus, keinoja siihen varmaan löytyy. Kolttasaamelaisten kalastusoikeuksiin liittyy vahvasti myös käynnistymässä olevien Näätämöjoen kalastussopimuksen ja -säännön uusimisneuvottelut Suomen ja Norjan välillä. On hyvä pitää mielessä historian opetus, miten pienen alkuperäiskansan oikeudelle voi käydä kansallisvaltioiden neuvotellessa omien tavoitteidensa ohjaamina. Kolttien kyläkokouksella tulee olla Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa merkittävä rooli ja oikeuksiamme tulee kunnioittaa Suomen perustuslain edellyttämällä tavalla.
Koko saamelaisyhteisölle tärkeä Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ on edennyt hyvää vauhtia. Komissio tekee ja on teettänyt erilaisia erillisselvityksiä myös meihin kolttasaamelaisiin liittyen, miten esimerkiksi valtio on kohdellut kansaamme. Myös kuulemiset jatkuvat edelleen, mutta nyt alkaa olla kiire varata aika ja tulla kuulluksi komission toimesta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä komissioon ja osallistukaa tuomalla omat näkemyksenne ja kokemuksenne tietoon. Psykososiaalisen tuen yksikkö Uvjj tarjoaa tukeaan näissä yhteyksissä tarvittaessa.
Kolttien kyläkokous on esittänyt maa- ja metsätalousministeriölle kolttien luottamusmiehen ja tämän apuna toimivan sihteerin tehtävien kehittämistä vastaamaan tehtävien nykyisiä vaatimuksia. Tämä olisi tärkeää niin työn jatkuvuuden, työhön sitouttamisen, kuin työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin kannalta. Tehtävien vaativuustaso on noussut samalla kun tehtävämäärä on kasvanut ja tehtäväkenttä laajentunut. On edelleen tärkeää, että Kolttien kyläkokouksen hallinnon sujuva toimiminen turvataan riittävin resurssein niin, että luottamusmies ja sihteeri voisivat kumpikin työskennellä organisaatiossa kokopäiväisesti. Tämä parantaisi asioidenhoitoa ja helpottaisi kolttaneuvostojen toimintaa sekä lisäisi kolttien kyläkokouksen asiantuntijuutta. Ymmärrän, että valtiolla on kovat talouden leikkaukset meneillään, mutta tämän asian kuntoon saattaminen on hyvin pieni rahallinen panostus.
Koltansaamenkielisen opetuksen tarjonnassa Inarin kunnassa on tapahtunut parannuksia. Ivalon koulussa on aloitettu tänä syksynä koltansaamenkielinen luokka, johon myös Nellimin ja Keväjärven alueen kolttasaamelaiset lapset voivat mennä saamaan opetusta omalla kielellään. Myös Sevettijärven kouluun olisi hyvä saada vastaavanlainen luokka ja tehostaa koltansaamenkielisen opetuksen antamista. Kolttakulttuurisäätiön koltankielisessä koulupolkuhankkeessa saatiin hyviä kokemuksia koltansaamenkielisen opetuksen tukemiseksi, näitä tulee ottaa myös käytäntöön.
Hyvät juhlavieraat!
Asuttamisen muistojuhla on meille tärkeä myös siksi, että sitä viettämällä muistamme meitä edeltäneitä sukupolvia, jotka ovat joutuneet valtioiden toimien seurauksena siirtymään eri alueelle. Uusi elämä on täytynyt aloittaa alusta, kulttuuri ja perinteet ovat kantaneet ja auttaneet jaksamaan siinä raskaassa rakennustyössä. Viettämällä juhlaa säännöllisesti siirrämme tietoa historiastamme myös uusille sukupolville, samalla osoitamme kunnioitusta esivanhempiemme työlle.
Kiitos ja hyvää juhlaa kaikille!