Kolttien kyläkokous

Saaʹmi siidsååbbar, Kolttien kyläkokous, on kolttasaamelaisten perinteinen itsehallintojärjestelmä, joka on jatkanut toimintaansa yhteisön keskuudessa vuosisatojen ajan. Kolttien kyläkokous seuraa ja edistää kolttasaamelaisten oikeuksien toteutumista ja on kolttasaamelaisten virallinen edustaja.

Tehtävät ja toiminta

Kolttien kyläkokouksen tärkein tehtävä on kolttasaamelaisten perinteisten elinkeinojen ja elinolosuhteiden sekä koltansaamen kielen ja kolttasaamelaisen kulttuurin ylläpitäminen ja edistäminen. Tehtäviin kuuluvat mm. lausuntojen antaminen sekä kolttalain ja kolttasaamelaisten oikeuksien toteutumisen seuraaminen. Kolttien kyläkokous tekee yhteistyötä eri viranomaisten ja toimijoiden kanssa ja osallistaa kolttasaamelaiset yhteisönä asioitaan koskevaan päätöksentekoon.

Nykyisin kyläkokousjärjestelmä pitää sisällään kolttasaamelaisten kylien yhteiset kyläkokoukset, jotka ovat järjestelmän ylin päättävä elin, sekä kokouksissa kolmeksi vuodeksi kerrallaan valittavat kyläkohtaiset kolttaneuvostot. Kyläkokousjärjestelmää johtaa kolmen vuoden välein vaalilla valittava kolttien luottamusmies. Tämän lisäksi Kolttien kyläkokouksella työskentelee sihteeri.

Nellim-Keväjärven ja Näätämön koltta-alueilla pidetään alueella asuvien kolttasaamelaisten yhteinen kyläkokous vähintään kerran vuodessa. Tämän lisäksi tarpeen mukaan voidaan järjestää muitakin kokouksia. Näätämön ja Nellim-Keväjärven alueiden kolttaneuvostot kokoontuvat sekä omiin että yhteisiin kokouksiin keskimäärin kymmenen kertaa vuodessa.

Kolttien kyläkokous on kolttasaamelaisten virallinen edustaja. Kolttien kyläkokous toimittaa vuosittain noin 40–50 lausuntoa, esitystä tai aloitetta eri viranomaisille. Määrä on kasvanut viime vuosina käsiteltävien asioiden määrässä tapahtuneen kasvun myötä. Kolttien kyläkokouksen edustajat osallistuvat erilaisten työryhmien työskentelyyn ja muuhun sidosryhmätoimintaan. Kolttien kyläkokous käsittelee myös kolttasaamelaisten kulttuuriperintöön tai perinteiseen tietoon liittyvän tutkimushankkeen tai toimenpiteen vapaan, tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen pyyntöjä Saamelaiskäräjien hyväksymän menettelyohjeen mukaisesti.

Maa- ja metsätalousministeriö valtuuttaa vuosittain kolttalain (253/1995) 57 §:n nojalla Lapin ELY-keskuksen käyttämään kyläkokousjärjestelmän kuluihin varatun summan. Kulut maksetaan Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista. Rahoitus kattaa kolttaneuvostojen ja vaalilautakunnan kokouspalkkiot, matkakustannukset ja muut kustannukset sekä palkkiot ja kulujen korvaukset kolttien luottamusmiehen ja hänen apunaan toimivan sihteerin tehtävien hoitamisesta. Kuluihin on varattu yhteensä noin 90 000 euroa vuodessa.

Kolttien kyläkokous tarjoaa myös neuvontaa ja tietoa kolttasaamelaisten oikeuksiin ja kolttalain mukaisiin toimenpiteisiin liittyen. Kolttien kyläkokouksen toimisto sijaitsee Sevettijärvellä Kolttatalolla. Toimistolla voi käydä asioimassa arkisin kello 10.00–15.00 välillä.

Historia

Kyläkokousjärjestelmä on jatkanut toimintaansa kolttasaamelaisten keskuudessa vuosisatojen ajan. Kolttasaamelaisten perinteinen asuinalue piti sisällään seitsemän eri siidan alueet: Njauddâm (Näätämö), Paččjokk (Paatsjoki), Peäʹccam (Petsamo), Mueʹtǩǩ (Muotka), Suõʹnnjel (Suonikylä), Njuõʹttjäuʹrr (Nuortijärvi) ja Sââʹrves (Hirvas). Siidojen alueet jakautuivat eri vuosisatojen aikana tapahtuneiden valtioiden rajanvetojen seurauksena kolmen eri valtion, Venäjän, Norjan ja Suomen, alueille.

Siidojen elämä pohjautui perinteisten elinkeinojen harjoittamisen mukaiseen vuotuiskiertoon. Siidan jäsenet kutsuttiin perinteisesti koolle aina, kun päätettiin yhteisölle merkittävistä asioista. Näitä kyläkokouksia johti kylänvanhin. Kokouksissa päätettiin yhteisön yhteisistä asioista, kuten poronhoitotöistä, kalastusalueista ja muista maankäyttöön ja yhteisön elämään liittyvistä asioista sekä käräjien tapaan myös ratkaistiin riita- ja rikosasioita.

Kolttasaamelaisten siidojen oikeudet maa- ja vesialueisiinsa on tunnustettu 1600–1700-luvuilla annetuissa Venäjän tsaarien aikaisissa asiakirjoissa, eli gramotoissa. Suonikylän ja Nuortijärven siidojen gramotoista muodostui nk. kolttakylän arkisto, jonka puukotelossa säilytetyt poronluuliimalla yhteen liitetyt, rullalle käärityt asiakirjat oli talletettu vain muutaman siidan luotetun henkilön tuntemaan paikkaan. Arkisto hyväksyttiin vuonna 2015 osaksi Unescon Maailman muisti -rekisteriä. Alkuperäisiä asiakirjoja säilytetään Inarissa Saamelaisarkiston kokoelmissa. Gramotojen tekstit on julkaistu suomeksi J. J. Mikkolan kirjassa Kolttakylän arkisto (Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 8. WSOY 1941).

Vuonna 1920 Suomeen liitetyn Petsamon alueen Paatsjoen, Petsamon ja Suonikylän siidojen alueilla asuneet kolttasaamelaiset asutettiin toisen maailmansodan jälkeen Inarin kunnan itäosiin Sevettijärven, Keväjärven ja Nellimin kyliin. Kyläkokousjärjestelmä jatkoi toimintaansa uudelleen asuttamisen jälkeen ja toimii edelleen kolttasaamelaisen yhteisön itsehallintojärjestelmänä.

Kolttalaki

Kyläkokousjärjestelmän asema suomalaisessa lainsäädännössä, kolttalaissa, tunnustettiin ensimmäisen kerran vuonna 1955. Voimassa oleva kolttalaki (253/1995) on säädetty vuonna 1995. Lain 8 luvussa säädetään myös kolttasaamelaisten asiainhoidosta, eli kyläkokousjärjestelmän toiminnasta.

Kolttalain tavoitteena on edistää kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteita ja toimeentulomahdollisuuksia sekä ylläpitää ja edistää kolttakulttuuria.  Lain mukaisissa toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota kolttien luontais- ja muiden elinkeinojen sekä kulttuurin edistämiseen ja elinkeinojen monipuolistamiseen; asunto-olojen sekä asuin- ja työympäristön parantamiseen; tilojen kehittämiseen sekä niiden säilymiseen kolttien omistuksessa ja hallinnassa; luonnonvarojen kestävään käyttöön, perinneympäristön säilyttämiseen sekä muihinkin ympäristönäkökohtiin; sekä muutoinkin koltta-alueen kehittämiseen.

Kolttalain 2 §:ssä on määritelty Inarin kunnan itäosassa sijaitseva koltta-alue, jonka kehittämiseksi kolttalain mukaisia toimenpiteitä suoritetaan.

Kolttalain 9 § koskee erityisiä etuuksia. Koltta-alueella asuvalla kolttasaamelaisella on tällä alueella sijaitsevilla valtion maa- ja vesialueilla ilman eri korvausta oikeus mm. sijoittaa Metsähallituksen luvalla poro-, metsästys- ja kalapirttejä tarvittaville alueille sekä harjoittaa kalastusta valtion vesialueilla.

Kolttalain 56 §:n mukaan valtion ja kunnan viranomaisten käsiteltävinä olevissa kolttasaamelaisten elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa viranomaisten on varattava kolttien kyläkokoukselle ja kolttaneuvostoille tilaisuus lausunnon antamiseen.

Kolttalain perusteella voidaan myöntää tukea koltta-alueella sijaitsevan asuin- tai talousrakennuksen sekä kalapirtin rakentamiseen ja peruskorjaukseen tai laajennukseen sekä myydä tonttimaata pääasiallisesti asumista varten.

Lisää tietoa kolttalain mukaisen tuen hakemisesta löytyy Ruokaviraston sivuilta.

Lisää tietoa kolttalain mukaisesta rahoituksesta, maanmyynnissä ja luovutusluvista löytyy Lapin ELY-keskuksen sivuilta.