Kolttien luottamusmies Veikko Feodoroffin juhlapuhe kolttasaamelaisten asuttamisen ja Sevettijärven koulun 70-vuotisjuhlassa 24.8.2019

Arvoisat Saamelaiskäräjien puheenjohtajat, arkkipiispa Leo, rehtori Nieminen, juhlamme kunniavieraat ja juhlayleisö,

Mitä jos Petsamon Kolosjoelta ei olisi löydetty nikkelimalmiota 1920-luvun alussa ja rakennettu nikkelikaivosta 1930-luvulla? Olisiko Moshnikoffin Mitrin pitänyt pitää omana tietonaan löytämänsä malmikivi, joka osaltaan oli vaikuttamassa kyseisen Kaulatunturin malmion löytämiseen? Olisiko Saksa kiinnostunut kaukaisesta Petsamosta ilman nikkeliä ja siten kolttasaamelaisten alueesta tullut strategisesti tärkeä kohde? Olisiko Suomen tarvinnut luovuttaa Petsamoa välirauhansopimuksessa 1944 ilman nikkelikaivosta vai olisimmeko saaneet pitää alueen itsellämme? Muun muassa näitä kysymyksiä olen mietiskellyt näitä juhliamme valmistellessani. Miksi vietämme näitä juhlia?

Kolttasaamelaisten asuttamisen juhlien perinne aloitettiin vuonna 1979, kun vietimme asuttamisen 30-vuotisjuhlia. Olin itse tuolloin rippikoululeirillä Sevettijärven koululla ja olimme kiinteästi mukana juhlaan liittyvissä asioissa. Juhlat jäivät mieleeni Norjan Neidenistä ja Nitsijärveltä alkaneina usean päivän ajan talosta taloon jatkuneina ristisaattoina autolla, jalan ja veneellä. Matkan varrella oli nuottailtoja ja muita tapahtumia eri paikoissa, mm. Näätämön rajavartioasemalla ja Suprussa. Lopulta ristisaatot kohtasivat Sevettijärvellä ja vietimme juhlaa tässä pihapiirissä säiden suosiessa ilman mitään telttarakennelmia. Sen jälkeen olemme joka kymmenes vuosi kokoontuneet viettämään asuttamisen juhlia eri teemoilla.  Nyt on järjestyksessään viidennet juhlat menossa eli voimme hyvällä syyllä kutsua tätä perinteeksi.

Vuosi 2019 on nimetty alkuperäiskansojen kielten vuodeksi. Juhlamme ohjelmassa ja kaikissa toimissamme juhlien järjestelyissä olemme huomioineet koltansaamen kielen kuuluvuuden ja näkyvyyden. Koltansaamen kieli on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi kieleksi. Kielemme puhujia on enää alle 300, tarkkaa lukua emme pysty sanomaan. Kuinkahan monta prosenttia kielemme puhujista on nyt tässä juhlateltassa? Kannamme suurta huolta koltansaamen kielen ja kulttuurin tulevaisuudesta. Kielen siirtyminen lähtee kodeista ja kannustankin kaikkia kieltä osaavia käyttämään koltansaamea arjessa, etenkin nuorten kanssa. Jos kielen siirtyminen on perheissä katkennut, niin tänä päivänä on onneksi kielipesissä, kouluissa ja eri jatko-opinnoissa mahdollisuus opiskella kieltä. Uhkakuvana on kuitenkin budjettimäärärahojen riittävyys ja koulutukseen liittyvät leikkausuhat.

Saamelaisalueen koulutuskeskus on ollut merkittävässä roolissa pienten saamen kielten, inarin- ja koltansaamen, elvyttäjänä. Oppilaitoksen työ on osaltaan vaikuttanut siihen, että puhutun kielen käyttö ja kielen säilyttämistoimet ovat lisääntyneet merkittävästi. Joka vuosi koulutetaan uusia puhujia kaikkiin kieliryhmiin. Etäopetuksen ansiosta on pystytty kouluttamaan koltansaamen kielen taitajia koko Suomen alueella, yhä useamman meistä asuessa saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Saamen kielten koulutuksen määrä ei ole tällä hetkellä kuitenkaan riittävä. Saamelaisalueen kunnissa valmistellaan kielistrategiaa, jonka tavoitteena on lisätä esimerkiksi saamenkielisten työntekijöiden määrää alueella eri tehtävissä. Saamen kielten koulutuksen järjestämiseen tarvittaisiin alueen tarpeet huomioiden säännöllisesti yleisten kielitutkintojen tasomääritelmien mukaan perustasolta ylimmälle tasolle ulottuvaa koulutusta kaikkiin kolmeen Suomessa puhuttuun saamen kieleen.

Oppilaitoksen kielityö on merkittävää myös siksi, että se tuottaa opiskelija-ainesta yliopistotasolle. Myös äidinkielisille tarvitaan lisää kielikoulutusta. Esimerkiksi saamen kielten tulkkeja ja kielenkääntäjiä ei ole riittävästi saamelaisalueen kuntien ja saamelaiskäräjien tarpeisiin, varsinkin koltansaamen osaajista on pulaa. Valtion talousarvioon suunnitellut määrärahaleikkaukset uhkaavat niin alkanutta positiivista kehitystä saamen kielten elvytystyössä kuin samalla myös perinteisten elinkeinojen koulutuksessa.

Sevettijärven alue on ainoa alue maailmassa, jossa koltansaamen kieli ja sen myötä kulttuuri ovat vielä osa jokapäiväistä elämää. Siksi juuri tänne Sevettijärvelle on suunniteltu kolttakulttuurikeskusta kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi, edistämiseksi ja esittelemiseksi sekä alueen elinkeinoelämää vahvistavaksi ja mahdollisia paluumuuttajia ja alueen asukkaita työllistäväksi voimaksi. Elävän kolttasaamelaisen kulttuurin keskus on ennen kaikkea tarkoitettu kylän yhteiseksi kokoontumispaikaksi, palvelemaan kyläläisten tarpeita.

Toiminnoiltaan suunniteltavan uudisrakennuksen halutaan muistuttavan kolttasaamelaisyhteisön talvikylää, joka toimi perinteisesti yhteisön kokoavana ympäristönä, jonne palattiin talveksi kevät-, kesä- ja syyspaikoilta. Siksi kutsumme hanketta nimellä Talvikylä eli Täʹlvvsijdd. Hanke on ollut vireillä jo parikymmentä vuotta ja siitä on laadittu useita suunnitelmia. Rahoitusta hanke ei ole saanut käynnistyäkseen, edellisen suunnitelman kustannusarvio oli noin 3 miljoonaa euroa. Nyt hankkeessa on nähdäkseni todellinen eteenpäin menemisen mahdollisuus. Samalla kun murehdimme täällä purkukuntoon tulleiden ortodoksisen seurakuntasalin ja koulun asuntola- ja työpajarakennusten kohtaloa, niin samalla meille avautuukin mahdollisuus edistää Kolttakulttuurikeskus-hanketta.

Yhdessä Inarin kunnan ja muiden toimijoiden kanssa Kolttakulttuurisäätiö on käynnistämässä koulun purettavan rakennuksen tilalle rakennettavan uudisrakennuksen suunnittelua ja toteutusta. Tavoitteena on saada synergiaetuja ja kustannustehokkaasti toteuttaa meidän kaikkien käyttäjien tarpeita vastaava talo kylän uudeksi toiminnalliseksi keskipisteeksi, jossa kolttakulttuuri on näkyvästi esillä.

Tämä on meidän lähitulevaisuuden suurin kehittämishanke, jonka edistämisen toivon kaikkien sitoutuvan ja etenkin Suomen valtion lähtevän mukaan rahoituksellaan mahdollistamaan toteutusta. Itse rakennus tulee sijaitsemaan Sevettijärvellä, mutta keskuksen toimintojen vaikutukset tulevat näkymään myös muualla koltta-alueella.

Kolttasaamelaisten ikiaikainen hallintoelin Kolttien kyläkokous on esittänyt Suomen ortodoksiselle kirkolle 2000-luvun alussa, että kolttasaamelaisilla olisi edustajapaikka kirkolliskokouksessa. Tällöin saimme kirkolta kielteisen päätöksen. Ortodoksisen kirkon käynnissä olevan hallinnonuudistuksen yhteydessä otimme asian uudelleen esille esittämällä Kirkollishallitukselle, että kolttasaamelaisilla olisi jatkossa yksi edustajapaikka kirkolliskokouksessa. Edustajan nimittäisi kirkolliskokoukseen Kolttien kyläkokous. Perusteluina on kolttasaamelaisten alkuperäiskansa-asema. Meitä kolttasaamelaisia arvioidaan olevan noin 600-800 ja suurin osa meistä kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Koltansaamenkielinen saamelaistyö on ollut osa ortodoksisen kirkon historiaa ja nykypäivää. Olemme tyytyväisiä esityksemme myönteisestä etenemisestä kirkollishallituksessa ja toivomme kirkolliskokouksen eduksemme siitä päättävän.

Porotalous on kolttasaamelaisille hyvin merkittävä elinkeino. Saamelainen poronhoito perustuu porojen paimentamiseen. Saamelaisen poronhoidon edellytyksenä on laajat ja yhtenäiset laidunalueet. Saamelaisen poronhoito on ennen kaikkea kulttuurinen elinkeino, joka ylläpitää saamen kieltä, perinteistä tietoa sekä saamelaiskulttuuria. Saamelaisen poronhoidon kautta saamen kieli, saamelaisten perinteinen tieto sekä saamelaiskulttuuri siirtyvät sukupolvelta toiselle pitäen kulttuurin elinvoimaisena.

Voimme sanoa, että poronhoidossa toimivilla ihmisillä on koltansaamen kieli ja kulttuuri parhaiten säilynyt ja on edelleen osa arkea. Poronhoidon edellytysten turvaaminen ja elinkeinon suojan parantaminen on ilmastonmuutoksen ja muun maankäytön paineiden keskellä perinteisen elinkeinon ja siihen liittyvän perinteisen tiedon säilymisen elinehto.

Pohjois-Lapin maakuntakaava 2040 työn yhteydessä on voimakkaasti noussut esille Jäämeren rata -hanke. Rautatie kulkisi Rovaniemeltä joko Nellimin tai vaihtoehtoisesti täältä Sevettijärven kautta Kirkkoniemen satamaan Norjaan. Rata olisi Koillisväylän meritien jatkoyhteys Eurooppaan. Meille radan toteutuminen maittemme ja vesiemme halki olisi todellinen katastrofi. Porolaitumet katkeaisivat ja porojen luonnonmukainen laidunkierto olisi mahdotonta, siten se uhkaisi kokonaista kulttuurista elinkeinoa ainakin kuudessa saamelaispaliskunnassa. Mittavat radan rakentamistyöt vesistöjen yli vaarantavat alueen kalastoa ja vesistöjen tilaa, toinenkin saamelainen perinteinen elinkeino joutuisi väistymään.

Lisäksi radan myötä tulee muitakin uhkia ympäristölle myrkyllisten aineiden kuljetusten riskien muodossa ja rata mahdollistaa paremmin uusien kaivosten syntymistä alueelle. Me emme halua Jäämeren rataa luontoa riistävien markkinatalouden toimien lyhytnäköiseen hyödyntämiseen loukkaamalla kolttasaamelaisten alkuperäiskansan oikeuksia. Mieleen tulee väkisinkin puheen alussa mainittu Petsamon nikkelin löytyminen ja sen seuraukset. Emme halua kulttuurimaisemastamme kaupallista luonnonvararesurssia kasvottomalle teollisuudelle.

Juhlassa emme tietenkään halua pelkästään maalailla uhkakuvia tulevaisuutemme ylle vaan päinvastoin valaa uskoa tulevaisuuteen. Nuorissa on tulevaisuus ja perinteitä tulee kunnioittaa. Asenneilmapiiri on kolttasaamelaisuutta kohtaan pääosin myönteistä ja erityisesti nuorten keskuudessa on halua ja rohkeutta olla kolttasaamelainen. Kieltä ja kulttuuria opiskellaan monella eri tasolla, perinteiset elinkeinot kiinnostavat ja saamen pukuja halutaan käyttää. Työ- ja elinmahdollisuuksia parantavilla toimilla uskon, että saamme koltta-alueen pidettyä elinvoimaisena ja siten myös kolttasaamelaisen kulttuurin säilyvän. Kieli- ja kulttuuriympäristö meillä on olemassa, Talvikylä-hankkeen kaltaisilla toimilla voimme aluettamme ja elinkeinojamme edelleen kehittää ja turvata jatkuvuus.

Petsamon alue eri kylien erityispiirteineen menetettiin, mutta katkaistiinko kolttasaamelaisten juuret kokonaan? Uusi elämä on jouduttu rakentamaan tyhjästä, paljon on ponnisteluja vaadittu esi-isiltämme. Kulttuuriperintö elää meissä vahvana, vaikka paljon on kulttuuriamme vuosien saatossa myös menetetty. Tämä juhla näin runsaan osallistujamäärän myötä osoittaa arvostusta kulttuurillemme ja kertoo tarpeesta järjestää tällaisia kohtaamisia eri sukupolvien, sukujen ja ystävien kesken. Kaikki toimet uhanalaisen kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi ovat tarpeen, ja hyvin kiireisesti.

Kiitän kaikkia juhlan järjestämiseen niin työpanoksellaan kuin taloudellisesti osallistuneita tahoja. Tämä on ollut meille suuri ponnistus, tätä on ollut ilo toteuttaa yhteisöllisessä hengessä. Õõutveäkka!

Späʹsseb!